keskiviikko 16. huhtikuuta 2014

Keskiaikaista lohturuokaa

Haukea valkoviinikastikkeessa, purjomuhennosta ja tattarihelmiä


Tämä menu oli tähän  mennessä kokeilemistamme makuyhdistelmistä ehdottomasti paras. Hapahko valkoviinikastike korosti hyvin neutraalin hauen makua. Kauniin värinsä kastike sai sahramista, jota ilman se olisi jäänyt auttamatta liian laimeaksi. Leivällä suurustaminen on edelleen hieman haastavaa, tällä kertaa kastikkeesta tuli hieman liian paksua vaikka ohentelimmekin sitä vedellä. Muutoin soseutettuna ja siivilöitynä rakenne oli ihanan sileä.
Makea purjomuhennos sointui täydellisesti yhteen hapokkaan kastikkeen kanssa, kevätsipulien tullessa myyntiin voi muhennokseen käyttää myös niitä. Tattari lisäkkeenä toi mukavasti pureskeltavaa muuten ihanan pehmeään ja harmoniseen makumaailmaan.

Ja koska leipominen on niin mukavaa ja aterian päätteeksi on hauska mutustella jotain makeaa, päätimme pyöräyttää pari pellillistä korinttimantelikeksejä.

Kuivahedelmät toivat lisämakeutta ja sitruunan kuori antoi kekseille pirteän lisämaun.

keskiviikko 19. helmikuuta 2014

Keveästi kevättä kohti!

Tämän kokkauskerran makupaletti oli normaalia yksinkertaisempi, "puhtaampi" sekä kevyempi. Kaikki keskiajan ruoat eivät siis maistukaan joululta! Menuumme sisältyi uunissa paistettua broileria, kevyesti maustettuna,  kolmen viljan lisäke, muunnoksemme ohra-kasvislisukkeesta, mausteinen cameline-kastike sekä samettinen mantelivanukas.

Cameline-kastike:
Kastike oli menumme mausteisin osa ja täydensi hyvin muutoin simppeleitä makuja. Maultaan kastike oli varsin kanelinen, happamuutta siihen toi viini ja etikka. Suurusteena käytettiin vaaleaa paahdettua leipää. Tällä kertaa leivällä suurustaminen onnistui erinomaisesti.

Viininä käytimme Pinot Bianco Botter 2012 valkoviiniä (Italia). Viini on makeahko, vain vähän hapokas, hedelmäinen ja helppo. Viini sopi todella hyvin kanan kanssa ja toi kastikkeeseen hieman makeutta. Tosin kastikkeeseen olisi sopinut lisäripaus sokeriakin.
















Ohra-kasvislisuke sekä uunibroileri:
Lisukkeena käytimme kolmen viljan helmiä. Kypsiin helmiin yhdistettiin porkkanaa, retiisiä. Alkuperäisessä ohjeessa olleen krassin sijaan käytimme herneenversoja. Lisäsimme lisukkeeseen broilerin kypsennyslientä, joka toi siihen mehevyyttä. Lisukkeen maut olivat selkeitä ja raikkaita. Ripaus inkivääriä korosti mukavasti kasvisten makua. Tämän tyylisten lisäkkeiden muuntelumahdollisuudet ovat lähes rajattomat. Sekaan olisi sopinut hyvin esim. pähkinät ja siemenet tai vaikka paistetut metsäsienet.

Broilerin koipi-reidet valmistimme omasta päästämme. Broilerit olivat naturelleja ja maustoimme ne vain kevyesti inkiväärillä, mustapippurilla sekä suolalla. Kypsensimme ne uunissa paistopussissa n.150-175 asteessa noin tunnin ajan. Paistopussiin lisäsimme porkkanaa, sipulia ja valkosipulia tuomaan makua.








Kaksivärinen mantelimaitovanukas:
Tämä vanukas vei kielen mukanaan! Kaksiväristä siitä ei tullut, mutta sitäkin parempaa. Värit olisivat erottuneet todennäköisesti paremmin, mikäli olisi antanut alimman vanukaskerroksen hyytyä ensin tovin ja sitten vasta kaatanut päälle toisen kerroksen. Myös mustikkatäyte vanukkaan sisällä kävi mielessä. Keskiajan keittiö-kirjassa neuvotaan myös kokeilemaan ruiskukkia vanukkaan värjäämisessä siniseksi, jotenka kesää odotellessa. Vanukas maistui Runebergin tortulta ja marsipaanilta ja siihen tuli useampi desi mantelijauhetta. Koristelimme annoksen perinteisellä mustikkakeitolla sekä jäisillä herukoilla.














tiistai 28. tammikuuta 2014

Pakkasentorjunta- menu keskiaikaiseen tapaan

Pitkä ja tapahtumarikas syksy vei bloggaajat kauas keskiajasta, mutta onneksi pääsimme vihdoin palaamaan rakkaan projektimme pariin!

Kävimme taistoon hyistä viimaa sekä purevia pakkasia vastaan seuraavin reseptein: 



Jakobiinikeittonen
Keittosen ohje muistutti monelle tuttua pullavanukasta, nyt siis suolaisena versiona. Sen verran muokkasimme reseptiä, että käytimme valmiiksi grillatun broilerin sijaan itse paistamiamme broilerinsuikaleita. Grillattu broileri tai vaikkapa uunissa pastetut koipireidet olisivat tuoneet ruokaan lisää mehevyyttä. Lisää voimakkuutta makuun olisi saanut käyttämällä hieman voimakkaampaa goudajuustoa, kuin mitä meillä tällä kertaa oli. Jos juuston olisi halunnut sulavan oikein kunnolla, olisi se kannattanut murustaa tai laittaa vuoka hetkeksi uuniin. Käyttämämme leipä oli itseleivottua makeahkoa vaaleaa vehnäleipää, ruokaa maistellessamme totesimme ettei tavallinen ranskanleipä olisi antanut siihen yhtä hyvää makua. 

Caudell


Tämä lämmin olutjuoma valmistui käyttäen pohjana englantilaista Honey Dew-merkkistä alea. Valmistimme juoman sekä sahramilla maustettuna että ilman. Valmiin juoman maku oli kermaisen maltainen ja sahrami vain korosti sen makua sekä antoi mukavasti potkua sekä kauniin keltaisen värin. 
Juomaan kannattaa käyttää suhteellisen voimakkaan makuista olutta.

Vasemmalla sahramilla maustettu versio.


Kuivahedelmäpiiras
Makeaa mutta ei liian makeaa totesivat kokit piirasta maistellessaan. Rapean taikinakuoren alta löytyi mantelimaitoa, taatelia, rusinaa sekä saksanpähkinää. Yhtä hyvin piiraaseen sopisivat esimerkiksi viikunat tai pecan-pähkinät. Piiraan kera voi tarjota vaikkapa mantelimaitoa, mantelikermaa tai vanilijajäätelöä. Piiraan kannattaa antaa jäähtyä hyvin ennen leikkaamista, jotta täyte ehtii asettua. 






Leivät
Keskiajalla leipä oli olennainen osa ihmisen ruokavaliota, päästimme siis mielikuvituksen valloilleen ja kaivoimme laarinpohjalle jääneet jauhot esiin:








Kumpikin taikina tehtiin 1/2 l vettä

Vaalea myslileipä: Vehnäjauhoa,kaurajauhoa sekä mysliä sekä aurinkokuivattujen tomaattien öljyä.
Rukiinen mallasleipä:Vehnäjauhoa,ruisjauhoa, sekä kaljamaltaita.

Makeutta leipiin saa halutessaan lisäämällä; hunajaa, sokeria tai siirappia. 
Leipätaikinan kanssa on mukavaa välillä vähän leikitellä ja erilaisilla muotoiluilla leivistä saa näyttäviä koristeita pitopöytään. Taikinan voi letittää kuten pullapitkon, tai kiertää käärmemäisesti kerälle.